JOS EPÄONNISTUMINEN EI OLE VAIHTOEHTO, NIIN SITTEN EI OLE ONNISTUMINENKAAN

JOS EPÄONNISTUMINEN EI OLE VAIHTOEHTO, NIIN SITTEN EI OLE ONNISTUMINENKAAN

Tänään 13.10. toivotellaan virallisesti epäonnistumiset tervetulleiksi, koska näyttäisi olevan kansallinen epäonnistumisen päivä.

Välillä lipsahtaa väärään suuntaan.


Oikeasti epäonnistumiset kannattaisi toivottaa tervetulleiksi useammin, koska jokainen tilaisuus on joko mahdollisuus onnistua tai oppia.

 

Ajatuksia treenaamisesta ja epäonnistumisista:

🤓 “Hyvät päätökset syntyvät kokemuksesta. Kokemukset syntyvät huonoista päätöksistä.”Mark Twain

😬 Monet rajoitteistamme ovat olemassa vain korviemme välissä.

“Ei onnistu kuitenkaan.” “En ole treeni-ihminen.”

No entä jos olet, jos vain päätät olla? Oliko kukaan muukaan ennen aloittamistaan? Käsitys omasta itsestä on aina jossain määrin keksitty.

En ole minäkään neulojaihminen. Mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin en ole koskaan kokeillut. Saattaisin vaikka olla. Voisihan se olla mukavaa puuhaa. Ainakin se touhu alkaisi valtavalla määrällä epäonnistumisia.

Jos epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, sitten ei ole onnistuminenkaan.

🤷‍♂️ Uuden aloittamisessa vaanii aina epäonnistumisen ja tuntemattoman pelko. Siitäkin syystä yrittäminen jää sikseen, koska alku voi sisältää paljon pettymyksiä. Jos epäonnistumiset ottaa henkilökohtaisesti, niin yhtä tuskaa on elämä.

👉 Vastoinkäymiset ovat mahdollisuus. Uuden oppiminen on mahdollisuus. Varsinkin runkosarjan sisältävissä joukkueurheilulajeissa vastoinkäymiset ovat minusta tervetulleita. Niistä kasvaa voittavia joukkueita, jos on kasvaakseen.

Esimerkkeinä viime kauden (2019) Stanley Cup -voittaja Blues, joka sai pelin natsaamaan vasta puolessa välin kautta karmean räpeltämisen jälkeen tai pesäpallomestari JoMa, joka löysi pelinsä vasta, kun ensin oli kynnetty riittävän pitkään. Joukkueen laatu tietysti lopulta merkkaa ja yksittäiset anekdootit ovat aina huonoja argumentteja, mutta kuitenkin.

😬 Voittamisen pelkäämisestä (voi lukea myös: häviön pelkäämisestä) voi kysyä enemmän suomalaisilta 80-luvulla syntyneiltä joukkueurheilijoilta. Mahtavaa seurata, kuinka ajat muuttuvat.

Joskus olen kirjoittanut näin ja olen vieläkin samaa mieltä:

“Jos joku on erinomaisen hyvä jossain, se johtuu siitä, että hänellä on ollut aikaa koheltaa ja tehdä lukuisia virheitä asian parissa. Ja mikä tärkeintä, hän on oppinut virheistään. Virheistä oppiminen on kehityksen paras tae. Toisaalta virheiden välttely voi estää oppimisen.”

🤷‍♀️ Jokainen treenaaja on aloittanut treenamisensa jonkin sortin koheltamisella. Ja sehän on ok. Mutta hyvän valmentajan avulla voi säästää kehittymisessä helposti jopa treenivuosia.
Kyllä, vuosia. Esimerkiksi kyykkytekniikan tai riittävien syömisten kanssa voi hakata päätä seinään vuosia, siinä missä hyvän valmentajan kanssa oivaltamista ja oppimista tapahtuisi jokaisella kerralla.

😬 “Entä jos tulen valmennukseen ja tekniikat näyttävät ihan kauhealta ja sitten hävettää?”

Sehän on hyvä juttu vain, tulee valmentajalle hommia. Mitä huonompi lähtötilanne, sitä isompia kehitysharppauksia on luvassa. Kehittyminen se mukavaa onkin.
Toisinaan tekniikkaa oppii hyvin ylikorostamalla virheitä, koska silloin ne oivaltaa.

🎯 Voit tulla vapaasti koheltamaan Targetin valmennukseen.

Virheitä on lupa tehdä ja epäonnistumiset sallitaan, kuten luottamuksen kulttuuriin kuuluu. Otetaan vaan opiksi kaikesta.

Tänään on hyvä päivä aloittaa. Toivotetaan epäonnistumiset tervetulleiksi. Ei oteta mielen luomia rajoitteita kovin vakavasti.

Tyrkkää viestiä: [email protected] tai WhatsAppilla. ->

TT-yllapito

Avaa chat
Moro! Jos voimailu, lihasmassa, rasvanpoltto tai suorituskyky kiinnostaa, niin tyrkkää viestiä :) -Mikko
Powered by