HYVINVOINTI- JA SUORITUSKYKYRESERVIIN PAUKKUJA
Kun omassa suorituskykyreservissä on paukkuja jemmassa, on meno silloin helpompaa.
Kun hyvinvointi- /suorituskykyreservissä on paukkuja käytettävissä, niin tällöin oma maksimisuoritus on kauempana: se on vasta sen kaiken käytetyn reservin päässä.
Kun hapenottokyvyssä (=hapenkäyttökyvyssä) on reserviä, jaksaa raapaista pidemmän työpäivän tai jaksaa touhuta paremmin työpäivän jälkeen. Arkijaksaminen on yksinkertaisesti parempaa, kun hapenkäyttökyvyssä on reserviä.
Maksimivoimareservin rakentaminen useassa urheilulajissa on hyödyllistä, koska silloin lajisuorittaminen on taloudellisempaa ja siinä pääsee vähemmällä, kun reservissä on enemmän paukkuja, mitä tarvittaessa ottaa käyttöön.
Kääntäen: jos reservissä ei ole varaa, on jatkuvasti lähempänä omaa maksimisuoritustaan ja asiat tuntuvat raskaammalta.
Jos kestävyysjuoksijalla on nopeusreserviä, voi loppukirissä kauhaista reservistä lisää vauhtia (jota ei silloin vielä käytetä).
Ei jää raskaanpuoleinen vaellusretki tekemättä tai se ei mene selviytymiseksi, jos reservissä on voima- ja kestävyyspotentiaalia.
Ei jää ikääntyessä sängystä nousematta, jos jaloissa on voimareserviä.
Ehdit pallopelissä ensimmäisenä palloon, jos pankissa on väsymyksestä huolimatta nopeus- ja kestävyysreserviä, mitä ottaa käyttöön.
Jos on saanut voimareservin joskus hyvälle tasolle, niin harjoittelutauon jälkeen sen reservin saa rakennettua uudestaan helpommin takaisin kuin ensimmäisellä kerralla.
Eli kaikki voimailu on kuin omaan hyvinvointi- ja suorituskykypankkiin tekemistä. Ei mene ikinä hukkaan.
Kukaan ei tule koskaan sanomaan, että “nyt muuten nostat tuosta 1,75x omapaino maastavedossa tai rahat/henki.” Mutta painoja voi nostella esim. sen takia, että:
siinä rakennetaan omaa voimareserviä
on mukava huomata vahvistuvansa
siinä oppii kaikenlaista omasta kropastaan
jaksaa nostella helpommin (lapsen)lapsia/ kauppakasseja/ betonisäkkejä
peilikuvalle voi tapahtua jotain mukavaa
se voi tehdä hyvää myös mielen hyvinvointireserville
Vaikka reservistä ei edes tarvitsisi kauhaista, asiat tuntuvat helpommalta, kun on olemassa sitä reserviä. Eli suotuisa tilanne on se, että ruuvia olisi halutessaan varaa kiristää, vaikka ei juuri nyt tarvitsisikaan.
Jos suorituskykyreserviä ei ole juurikaan kertynyt jemmaan, on sen kehittäminen silloin kaikista helpointa. Yllättävän vähälläkin harjoittelulla voi kehittyä. Se kannattaa muistaa, sillä harjoittelun hyödyt voivat olla arvaamattomat.
