Miksi (uudenvuoden)lupaukset harvoin toimivat?
Lainaan tähän ajatuksia Amy Cuddyn kirjasta Presence.
💩 Lupaukset ovat usein liian kunnianhimoisia ja tavoite on liian kaukana ➡️ Onnistuminen vaatii valtavan määrän pienten muutosten toteutumista.
💩 Pelkkään pitkän tähtäimen suunnitelmaan liittyy useita mahdollisuuksia epäonnistua ja luovuttaa.
💩 Lupaukset ovat usein tuloslähtöisiä ➡️ Seuraavat meitä ennemminkin uhkina kuin kannustuksina.
💩 Isot lupaukset keskittyvät monesti negatiivisiin asioihin ja paheisiin (en tee tuota ja en tee tätä enää).
Mikä sitten on parempi taktiikka?
Pienet muutokset omassa käyttäytymisessä eli itsensä ‘näpäytykset’ toimivat yleensä paremmin kuin suuret tavoitteet.
Itsensä näpäyttämisessa ero todellisuuden ja tavoitteen välillä on pienempi ➡️ Luovuttaminen on epätodennäköisempää ➡️ Lopputulemana on aitoja ja kestäviä muutoksia. Kun vielä keskittyy positiivisiin asioihin niin aloitekyky kasvaa.
Tottakai kannattaa tavoitella suuria, mutta matka sinne kannattaa jakaa useisiin pienempiin tavoitteisiin.
Voittajat keskittyvät matkaan (prosessiin) ja häviäjät vain lopputulokseen.
Asiaa voi miettiä myös näin: jos kurssi muuttuu edes hiukan alkuperäisestä, on se paikka, mihin lopulta päädytään paljon eri kuin se, mihin oltaisiin alunperin päädytty.
Jos tavoitteet ovat treenien tai syömisten parantamisessa, niin silloin on oltava hyvä suunnitelma. Ilman suunnitelmaa voi jo valmistautua epäonnistumaan.
Jos kiinnostaa hypätä valmiiseen pöytään treenien ohjelmoinnin tai syömisten suunnittelun suhteen niin hyppää mukaan Targetin jengiin.
