Mitä eroa on aikuisten ja lasten ajattelussa? Eikun ihan oikeasti, kysyn vakavissani.
*****
– “Mutku en tykkää kasviksista ja en tahdo syödä niitä! En tykkää!” 😭
– Okei, okei, mutta voisiko sitä harkita, että hiljalleen opettelisi syömään niitä? Hetkinen, oletko edes kokeillut? Kaupoista löytyy kymmeniä tai satoja erilaisia vaihtoehtoja. Mitään ei tietysti ole pakko tehdä.
– “En tahdo mennä ajoissa nukkumaan, en! Katson iltaöisin Netflixiä, koska se on omaa laatuaikaa ja muutki kattoo!” 😤
– Selvä homma. Oletko sitten varma, että kannattaa valitella omaa väsymystä ja saamattomuutta päivisin? Mitäs jos pysähtyisi miettimään mikä on itselle tärkeää ja arvottaisi hieman asioita? Universumin helpoin tapa parantaa terveyttä on nukkua enemmän.
– “Mutku ei jaksa liikkua. Eikä oo ees aikaa, kun on jatkuva kiire ja blaablaablaa. Ja ihan tosi kova stressi!” 😭
– Ikävää, että on ajanhallinnassa ongelmia. Oisko mitään ideaa pysähtyä funtsimaan asiaa? Voisiko kiireelle tehdä jotain? Voisiko kalenteriin täyttää, vaikka pieniä tyhjiä rakoja itseä varten?
– “Haluan muutoksia nopeasti ja heti! Kuukaudessa pitäis semmoset kymmenen kiloa tiputtaa painoa ja vähintään neljässä viikossa sais sikspäkki näkyä! Muuten en ala!” 😤
– Noh, eipä se ihmisen fysiologia noin toimi, vaikka miten haluaisi. Jos biologiansa kanssa lähtee taistelemaan, häviää aina. Muutokset eivät hetkessä tapahdu, eivätkä voi tapahtua. Eikä se röllykkä ole parissa kuukaudessa tullut, niin ei se myöskään ole lähdössä siinä ajassa. Rasvanpoltto vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja malttia. Eli niitä asioita, joita ihmisiltä harvakseltaan löytyy.
– “Haluan tuloksia, mutta en tahtoisi muuttaa mitään!” 😤
– Ymmärrän. Tai enkä ymmärrä. Mites mikään voi muuttua, jos mikään ei muutu?
– “Mutku haluun treenata ihan täysillä aina! ‘Go hard or go home’ ja ‘No pain no gain’!” 🤮
– Hei nyt loppuu noiden aivottomien sloganeiden latominen, joista ei järkeä löydy millään. Haluatko siis kehittyä vai haluatko ainoastaan tuntea kuoleman tunteita treeneissäsi?
– “Mutku ei jaksa laittaa ruokaa ja drive-in mäkkäri on aina sopivasti matkan varrella ja einestiskille löydän kaupassa vaikka silmät kiinni.” 🤥
– Aivan, kyllä. Omia valintoja kaikki. Monet asiat vaativatkin hieman ponnisteluja, varsinkin ne joiden lopputulemana voi olla jotain positiivista. Ei kai se mistään jaksamisesta ole kiinni. Entä jos olet vain päättänyt noin? Minkälaisessa maailmassa sitä eletäänkään, kun ruuan laittaminen on yksi arjen suurista vaivoista!?
– “Lopetin painonpudotuksen, kun meni yks viikonloppu ihan persiilleen! Ei tullut taaskaan mitään!” 😭
– Jos tuolla logiikalla mennään, niin jätätkö aina työ-/opiskelupaikkasi lopullisesti, jos olet päivän tai pari poissa sairauden takia?
– “En jaksa, enkä halua liikkua. Puoliso pakotti tähän, kun luuli minua säkkituoliksi, kun istuin lattialla. Olen mielestäni loistokunnossa.” 🤥
– Eipä sitä silloin toinna. Se on varma juttu, että jos homma ei ole omaehtoista ja motivaatio ei löydy omasta takaa, niin sillä ei alkua pidemmälle pääse. Ei kukaan voi toisen puolesta päättää.
