Dodii.
Koutsasin vastoittain melko edistynyttä salitreenaajaa, jolla treenit olivat juuttuneet tasanteelle. Nyt kehitys rullaa taas kivasti ja mm. tällaiset voimatasot on lyöty pöytään:
-kyykky: 3x10x150kg + 5x165kg
-penkki: 3x7x120kg
-leuat: 3x8x25kg + 3x50kg
Mutta se ei ollut tämän jutun pointti. Vaan se, mitä kyseinen treenaaja sanoi erään treenin aikana, kun viilattiin suoritustekniikoita hieman parempaan kuntoon ja käytiin läpi ‘optimaalisesti’ lihaskasvua kehittävää treenaamista. (Oikeasti optimaalista ei ole olemassa ja jos on, niin se on erilainen jokaisen kohdalla.) Tuli joka tapauksessa uusia asioita käytyä läpi.
Hän mietti, että “mitenhän päin persettä sitä on tullut aiemmin treenattua ja miten paljon paremmin olis voinu kehittyä.”
Minun mielestä on vaan hyvä asia, että ajattelee noin. Sehän tarkoittaa, että oppimista on tapahtunut, kun kyseenalaistaa aiemmat tekemiset. Täytyy olla melko edistynyt treenaaja, että näin voi edes ajatella. Ja mitä hyötyä on uudesta tiedosta, jos se ei muuta käyttäytymistä?
Eikä niissä aiemmissa treeneissä edes suurta vikaa ollut. Taitaa olla niin, että fiksummat aliarvioivat oman osaamisensa helposti ja huonosti asian ymmärtävät ihmiset yliarvioivat osaamistaan eniten.
Melko tyypillistä on, että pitkään treenannut urautuu helposti tekemään sitä, mitä on tottunut enimmäkseen tekemään ja sitä, mikä on joskus aiemmin toiminut. Muutos kehittää, mutta on helpompaa pitäytyä vanhassa. Tutut asiat miellyttävät, mutta jos haluaa jatkaa kehittymistä, on usein valittava vähemmän tallattu polku.
Jos ei ole koskaan juolahtanut mieleen kyseenalaistaa omia tekemisiä treeneissä, niin:
A) olet aloittelija ja et ole ehtinyt kyseenalaistamaan mitään. (koska käytännössä kaikki kehittää aloittelijaa)
B) sinulla on ollut alusta asti pätevä valmentaja.
C) monessa asiassa olisi todennäköisesti parannettavaa.
Ehkäpä voi oppia vain eri mieltä olevilta.
Voimaa, suorituskykyä, lihasta
ja uusia ideoita:
