Minkä verran voisi nähdä järkeä pakkotoistoissa?
Pakkotoistot ovat toistoja sarjan lopussa, joita ei enää omin voimin jaksaisi tehdä, mutta avustaja auttaa ne loppuun.
Lyhyen ajan sisään olen todistanut pakkotoistoja tehtävän:
-ylätaljassa,
–penkissä (kuinkas muuten) ja
-jalkaprässissä personal trainerin avustamana (ihmettä ja kummaa).
Verrataan asiaa skeet-ampujaan ja kuvitellaan hänelle pakkotoistoja omaan lajisuoritukseen. Lajissa ammutaan savikiekkoja taivaalta.
Skeet-ampujamme saa ammuttua laadukkaan kierroksen. Mutta jostain syystä hän saa päähänsä, että tämä ei jää tähän ja hän ottaa omat ”pakkotoistonsa” kierroksen loppuun.
Hän vetää siteen silmilleen ja alkaa roiskimaan panoksia taivaalle, vaikka kiekkoja ei ole enää lentämässä sinne. Jos sinne joku kiekko sattuisi vielä lennähtämään, niin hän ei tiedä kävikö laukaus lähelläkään.
Hyvän kierroksen jälkeen hän siis päätti vain tuhlata sokkona panoksia.
Ja suunnilleen saman verran järkeä on salilla tehtävissä pakkotoistoissa.
Pakkotoistot:
• lähes täysin vain lisäväsymystä kuvitellun lisäkehityksen sijasta
• ylikovaa treenaamista ilman minkäänlaista ajatusta pitkien ja loogisten nousujohteisten jatkumoiden muodostamisesta
• erikoistekniikoiden ydinjätettä (suurin osa erikoistekniikoista on yhtä lammenpohjan kylmää mutavelliä, siinä missä suorat perussarjat ovat suklaakakkua)
• miten havaitset progression? ensi kerralla avustaja auttaa pelkillä pikkurilleillä?
• jos onnistui tekemään laadukkaan perussarjan, niin miksi vielä sen voiton jälkeen kerryttäisi sokkona väsymystä
• jos ei saanut kehitystä perussarjassa, niin ei se siitä parane monttua kaivamalla
• jos jostain syystä kokee tarvetta hassutella ja mennä yli failuren, niin vaikkapa pudotussarjoja tekemällä ainakin tietää millainen paino siellä liikkuu
Eli ei varsinaisesti voi suositella pakkotoistoja tehtäväksi.
