Miksi pitää liikenteessä ajaa lujaa punaisiin valoihin vain, jotta joutuu pysähtymään?
Sama hätäilijä ohittaa aina viereisellä kaistalla ennakoivan, joka rullailee eteenpäin pitäen liikkeen elossa. Kun valo vaihtuu, pääsee jo liikkeellä oleva ennakoija nopemmin uuteen vauhtiin, koska ei tarvitse voittaa lähtökitkaa.
Sama homma (kesäisin) treenipuolella. Joskus saattaa touhu jäädä totaalitauolle. Kokemuksesta; ihmisillä on melko tavallista jättää treenit enemmän tai vähemmän “kesätauolle” vain, jotta voi syksyllä todeta tauon jatkuvan, koska ei se aloittaminen ollutkaan niin helppoa. Jos on joskus kerran aloittanut, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Silloin on tehnyt jo vaikeimman osan koko harrastusta: aloittanut.
Vaatii huomattavasti enemmän voimia, jotta toiminta liikahtaa uudestaan liikkeelle.
Kesä on täynnä mahdollisuuksia, niin niitä kannattaa eri tavoin hyödyntää. Pysyy liike elossa. Treenitauot eivät ole kohtalokkaita kehityksen kannalta, mutta se lähtökitkan voittaminen sitten joskus.
Tai kun elämässä on kiirettä ja kaikenlaista, niin hyvinvointi voi jäädä kokonaan tauolle. Lähtökitka pitää taas joskus tulevaisuudessa voittaa uudelleen (jos on onnistuakseen). Jos vain ei lopettaisi kokonaan, vaan pitäisi pyörän ihan pienellä panostuksella pyörimässä.
Mitähän jos toteaisi perheelle, lemmikeille tai työpaikan pomolle, että ”nyt ei muuten jaksa muutamaan kuukauteen yhtään teitä, katellaan taas joskus.”. Ei tulisi mitään. Mutta miten tämän saman voi tehdä hyvinvointipuolella, vaikka terveys on aina niin korkealla prioriteettilistalla monen omien sanojen mukaan. Sanoilla ja aikomuksilla ei ole väliä, jos teot eivät puhu puolestaan.
Olisi arvokas kyky pystyä skaalaamaan treeni-/ hyvinvointipanostusta vaikkapa 8/10 tasolta jonnekin 2-5/10 tasolle, kun elämä hämmentää.
Ilman, että säätönamiska menee juuri koskaan nollaan ja kuuluu ’klik’.
Ja ilman, että tulee mitään hupsuja syyllisyyden tunteita siitä, että välillä hengailee 2-5/10 sektorilla. Koska silloin tietää, että liike on elossa ja muun kuormituksen helpottaessa säätönamiskaa voi taas liikuttaa ylemmäksi.
On niin paljon helpompaa pitää vauhtia yllä kuin päästä uudestaan liikkeelle.
Päivittäin jotain hyvinvoinnin eteen. Viikottain vaikka pienen pieniä treenejä sisään. Melkein kaikki onnistumiset tapahtuvat muutenkin siten, että toistaa pieniä juttuja kauan aikaa ja ei lopeta. ”Kaikki tai ei mitään” -asenne tuo harvemmin ”kaikkea”. Yleensä käteen jää ”ei mitään”, kun toimintaan väsähtää.
Viestittele valmennustiedusteluista. Sopivalla panostuksella sieltä ”kaikki tai ei mitään”-höpinän välistä. Voin auttaa aloituskitkan voittamisessa, se on hankalin osa kaikkea.
