Tuntuman hakeminen treeneissä on yleistä ja ymmärrettävää, mutta yliarvostettua.
“Missä tämän liikkeen pitäisi tuntua?” on ihan hyvä kysymys ja “hyvä tuntuma” antaa jotain palautetta treeniliikkeestä.
Mutta “hyvä tuntuma” ei ole sama kuin kehittävä ärsyke lihaksen kehittämisessä.
Lihaksen mekaaninen kuormitus on se, mikä laittaa lihaksen kehittymään. Ihminen ei tunne lihaksen mekaanista kuormitusta.
Eli se polte, mikä usein määritellään tuntumana, ei ole sitä, mikä tiedetään kehittäväksi. Helposti voi tehdä “hyväntuntuisen tuntumatreenin”, joka ei kehitä ollenkaan. Kehittäviä sarjoja voi tehdä ilman sen kummempaa “tuntumaa”.
Tuntumaan keskittyminen voi johtaa maltilliseen tekemiseen liian pienillä painoilla tai puutteelliseen yritykseen liikuttaa painoa kovaa.
Kova yritys, mistä seuraa liikkeen hidastumista sarjan lopussa, johtaa mekaaniseen kuormitukseen. Jos yritys on tuntumaan keskittyessä vajavainen, tarkoittaa se heikompaa mekaanista kuormitusta.
Mekaanista kuormitusta tapahtuu raskailla painoilla nopeasti ja kevyemmillä painoilla sarjan loppupuolella failuren lähettyvillä.
Pitkissä sarjoissa “tuntuma” on poltteen takia parempaa, mutta niissä on vaarana lopettaa sarja juuri sen poltteen takia ennen kuin mekaanista kuormitusta kunnolla ehtii tapahtumaan.
Esim. itselläni mm. romanialainen maastaveto ja hip thrust “tuntuvat” todella paljon paremmin kohdelihaksissa lämmittelypainoilla kuin varsinaisilla raskailla työkuormilla, vaikka tekniikka säilyy samanlaisena joka toistossa.
Lämppäsarjat eivät kehitä ollenkaan, vaikka “tuntuvat” paremmin. Olisi erheellinen johtopäätös jättää kuormaa lisäämättä, kun se ei enää “tunnu” samalla tavalla kohteessa.
Esimerkiksi etukyykky “tuntuu” hyvin etureisissä, mutta kun yläselkä pettää ennen etureisien väsymistä, niin ei sillä etureisien “tuntumalla” silloin niin väliä ole, jos ensisijainen tavoite on kasvatella reisiä. Etukyykky on mainio yleisvoimaliike, mutta pykälän kehnompi bodailuliike.
“Tuntumaa” saa usein paremmin lihaksen supistuksessa, vaikka venytys lienee kehittävämpi osa liikerataa.
MITÄ KANNATTAISI “TUNTEA” SARJAA TEHDESSÄ?
TUNNE liikkeen hidastuminen sarjan lopussa.
TUNNE toistojen säilyvän väsyessä samanlaisina kuin sarjan alussa (liikkeen hidastumista lukuunottamatta).
TUNNE liikeradan vastusprofiili.
Onko liikerata “smooth” vai tarpeettoman raskas jossain kohtaa liikerataa. Esim. jokin soutuliike voi olla helppo liikeradan alkupuolikkaassa ja turhan raskas loppupuolikkaassa. Tällä tuntumalla parempaa liikettä testiin tai muilla liikkeillä kuormitusta toiseen kohtaan liikerataa.
Onko “ANTI-TUNTUMAA” eli tuntuuko liike enemmän muualla kuin kohdelihaksessa?
Tuntuvatko punnerrukset liikaa etuhartioissa tai soudut liikaa haukkareissa? Tuntuuko kyykyt vain pakarassa, vaikka etureidet ovat tähtäimessä tai päinvastoin? Tuntuuko pushdown ojentajien lisäksi liikaa etuhartioissa ja keskikropassa?
–> Muutoksia liikevalikoimaan ja/tai tekniikkaan.
TUNNE kohdelihaksen venytys kuormaa vasten liikeradan toisessa ääressä, jos liike ylipäätään on venytystä suosiva.
TUNNE, ettet kuitenkaan ryskää ja pomputtele painoa, vaikka et “tuntumaan” keskity.
YHTEENVETO:
- Valitse hyvä liike
- Tee sitä hyvällä liikeradalla ja hyvällä tekniikalla.
- Kova yritys loppuun asti.
- “Tuntumalla” ei niin väliä. Ainakaan siihen ei kannata keskittyä, koska se ei vastaa kehittävää ärsykettä. Mutta ei hyvästä “tuntumasta” haittaa ole, jos yllämainitut seikat täyttyvät.
