KIIRE, kiire, ei kerkeä, blaah…

KIIRE, kiire, ei kerkeä, blaah…

Hei! Miten menee?
KIIRE, kiire, ei kerkeä, blaah…”

Onnistuin nappaamaan jonkun viheliäisen viruksen, niin tässä kuumehoureilun ohessa oli hyvin aikaa pohtia omaa suosikki-inhokkiaihettani: kiirettä.

Sitä muuten häviää kaikki kiire maailmasta, kun sairastuu.

Liittyykö kiire mitenkään treenaamiseen tai valmentamiseen? Ehkä, sillä eihän ihminen ehdi mielestään treenaamaan tai valmennusta ottamaan, jos on jatkuvasti järjetön kiire. Tosin valmennus säästää helposti aikaa ja vaivaa, kun saa hypätä suunnittelun suhteen valmiiseen pöytään.

Joku saattaa sanoa, että “kyllä se liikunta on minulle tärkeää, mutta en vaan kiireiltäni ehdi harrastamaan.”
🤷‍♂️
Sama olisi sanoa, että “Minua ei oma hyvinvointi kiinnosta, teen mieluummin töitä ja muuta.”

Ei se liikunta oikeasti ole ihmiselle tärkeää, jos sille ei järjestä aikaa. Pitäisi tehdä, ei ainoastaan julistaa. Sanoilla voi pyyhkäistä pyllyä, vain teot vievät eteenpäin. Tekeminen paljastaa lopulta omat prioriteetit.

Jos jokin tavoite on tärkeä, niin liikkeelle vain sitä kohti.

“Kiireisen” ihmisen ei kannata tavoitella täydellisyyttä (eikä varmaan kenenkään muunkaan kannata).

👉 20min lenkki on parempi kuin tekemätön 45min lenkki.

👉 Lyhyt parin kolmen liikkeen treeni salilla on parempi kuin tekemätön viimeisen päälle suunniteltu treeni.
Tosin ne lyhyetkin treenit kannattaa suunnitella hyvin.

Säännöllisyys on paljon tärkeämpää kuin pyrkimys olla täydellinen.

🤓 Kirjassa “Essentialism” sanottiin hyvin, että:

ihmisellä on vapaus valita ja sitä vapautta ei voi ottaa pois – sen voi vain unohtaa.

Kuva pöllitty Lori Gottliebin TED Talkista

😵 Ihmisen täytyy olla aivan sairaalloisen kiireinen, jos viikosta ei löydy tunteja kohentamaan omaa hyvinvointia. Todennäköisempää on se, että tämä ihminen on vaan niin täysin puhki, ettei jaksa liikkua silloin, kun aikaa sille olisi.

Kroonisesti kiireisen ihmisen oireita ovat mm.ärtymys, uupumus ja burn out. Sairastuminen kyllä mystisesti lopettaa kaiken kiireen maailmasta.

😦 Kiire on erikoinen vaiva, sillä nykyisin monet jostain täysin käsittämättömästä syystä ylpeilevät olevansa kiireisiä.

Jos miettii asiaa vaikka johtajan näkökulmasta, niin millä pirulla kiireinen johtaja ehtii aidosti perehtyä uusiin asioihin, sillä oppiminen vasta vaatiikin joutilaisuutta. Samoin valmentajan ei sovi olla jatkuvasti kiireinen, muuten ei taso nouse. Palvellaanko siinä oikeasti ketään, jos ei pyritä nostamaan omaa tasoaan?

🙄 Jatkuvaa kiirettä tulisi pikemmin hävetä. Se kertoo, ettei osaa organisoida, aikatauluttaa ja priorisoida itselle tärkeitä asioita. Kai se on joku statusjuttu, että kiireinen ihminen näyttää mukamas tärkeältä. Ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla, että joku on jatkuvasti kiireinen.

Mitähän tapahtuisi, jos kokeilisi poistaa kiireen hetkeksi sanavarastostaan?

⌛️ Mites tämä: suunnilleen kaikki uusi teknologia tähtää siihen, että ihminen säästäisi aikaa ja pääsisi helpommalla, mutta silti tuntuu, että kiire vain kasvaa tästä huolimatta. Weird.🤦‍♀️

🎯 Tervetuloa Targetin valmennukseen, jos sinua huvittaa kehittyä ja säästää aikaa. Valmennusta myös etänä netissä.

[email protected] tai tyrkkää fb:ssa / instassa / whatsappissa viestiä.

Avaa chat
Moro! Jos voimailu, lihasmassa, rasvanpoltto tai suorituskyky kiinnostaa, niin tyrkkää viestiä :) -Mikko
Powered by