Otsikossa pari asiaa, jotka eivät varsinaisesti ole hömppää, mutta vähintään väärinymmärrettyjä ja ylihypetettyjä.
🐌 Mitä hitaampaa juostaan/ pyöräillään/ liikutaan, sitä enemmän kroppa käyttää rasvoja energianlähteenä suhteessa hiilihydraatteihin.
🔥 Vauhtien kasvaessa ja sykkeen noustessa kroppa käyttää yhä enemmän hiilihydraatteja energiaksi. Rasvaa ei pystytä käyttämään ollenkaan anaerobisessa energiantuotannossa.
Aerobinen systeemi siis pohjaa vahvasti rasvojen käyttöön energiantuotossa. Siitä on helppo vetää väärät johtopäätökset, että hiljaisilla vauhdeilla ja matalilla sykkeillä liikkuminen on hyvä tapa laihduttaa ja tiputella kropan rasvamassaa, koska leppoisa juoksuvauhti todellakin käyttää rasvaa energiaksi.
⛽️ Liikunnan aikaisella energianlähteellä ei kuitenkaan ole merkitystä rasvanpolton (laihtumisen) kannalta.
Jos tekee reilusti “rasvanpolttoliikuntaa” matalilla sykkeillä, lihoo silti, jos saa enemmän energiaa kuin kuluttaa.
Päivän päätyttyä (+ hyvien unien jälkeen) ainoa asia, millä on läskien vähenemisen kannalta merkitystä: energiavaje. Miinuskalorit. Kalorit, kalorit. Enemmän täytyy kuluttaa energiaa kuin saada energiaa.
Liikunta ja kunnon kohoaminen parantavat elimistön kykyä käyttää rasvaa energiaksi, mutta sillä ei ole laihtumisen kanssa tekemistä (Melanson ym. 2009).
⛽️ Jos kroppa käyttää liikunnan aikana energianlähteenä rasvaa, loppupäivän aikana kroppa käyttää vähemmän rasvaa ja enemmän hiilihydraattia energianlähteenä.
Ja päinvastoin.
Jos hiilaria ei syödä ollenkaan, niin silloin energianlähteenä käytetään vain rasvaa. Mutta ei se tee ihmisestä rasvanpolttokonetta. Jos rasvaa syödään enemmän, sitä myös varastoidaan enemmän.
☝️ Elimistön rasvojen avulla ei ole mahdollista tuottaa energiaa anaerobisesti. Eli vähähiilarinen ruokavalio on, jos nyt ei järjetön, niin…… no on se järjetön vaihtoehto useimpiin urheilulajeihin.
Kärjistetysti:
🐌 Rasva = “Uuno Turhapuro rautakaupassa -polttoainetta”
🔥 Hiilihydraatti = “Rakettipolttoainetta”
Liikunta on itsessään muutenkin huono tapa pudottaa painoa. Se on melko varmasti tärkein argumentti koko tätä asiaa pohdiskellessa.
HIIT ja “JÄLKIPOLTTO”
Tutkimuksessa (Laforgia ym. 1997) verrattiin kahta ryhmää, joista toinen juoksi 30min tasavauhtista aerobista ja toinen teki kovia intervallijuoksuja 20 x 1min (2min lepotauoilla). Suoritusten jälkeen verrattiin 9h ajan kalorien jälkipolttoa ryhmien välillä.
HIIT-ryhmä poltti tuplasti enemmän energiaa jälkipolttona kuin aerobinen ryhmä. Ihan kivalta kuulostaisi, jos tarinan jättäisi tähän. Mutta..
… jälkipolttolukemat olivat:
HIIT: 64kcal
Aerobinen: 32kcal
🙈 Molemmat lukemat ovat mitättömän pieniä. Eroa oli noin porkkanan kaloreiden verran.🥕
Näyttää siltä, että HIITin jälkipolttohypetys on lähtenyt käsistä. Ehkäpä kun samaa asiaa toistellaan riittävän usein, niin se muuttuu todeksi. Vähän sama homma “rasvanpolttosykkeen” kanssa.
“Rasvanpolttosyke” on siis periaatteessa oikea termi, jos halutaan puhua siitä, mitä kroppa käyttää tietyllä sykealueella energianlähteenä. Mutta jos puhutaan laihtumisesta, termi on harhaanjohtava.
Liikunnan aikaisella energianlähteellä ei ole merkitystä laihtumisen kannalta, koska kroppa tasaa tilanteen energianlähteiden suhteen päivän mittaan. Ja lopulta vain energiavaje määrittää laihtumisen.
Kannattaa liikkua itselle mielekkäällä tavalla. HIIT voi olla ajankäytöllisesti tehokkaampaa kunnonkasvatukseen, mutta toisaalta se asettaa isommat vaatimukset palautumiselle.
Peruskuntosykkeillä liikkuminen on helppoa ja vaivatonta, mutta se voi olla liikaa ihmiselle, jolla ei mielestään ole aikaa liikkua. Kehonkoostumuksen kannalta HIITillä ja aerobisella ei ole väliä (Keating ym. 2017).
-Target
