* Yksilöllisyys treenaamisessa on sitä, että eri tyypit voivat vaatia erilaisia ärsykkeitä saman ominaisuuden kehittämiseksi hyvälle tasolle.
* Tai vaihtoehtoisesti sama treeni kehittää eri tavalla eri tyyppejä.
Yksilöllisyyden ymmärrys on paljon valmentajien hiljaista tietoa. Yksilöllisyydestä ei taida olla oppikirjoja.
Valmentajan ei sovi olettaa olevan oraakkeli, jonka tulisi arvata heti, mikä toimii kenellekin. Riittää, että koutsilla perusperiaatteet ovat vahvasti hanskassa.
Paras keino treenien viemiseksi yksilölliseen suuntaan on kokeilu. Yritys ja erehdys opettavat eniten.
Kokeilu ➡️ seuranta ➡️ modaus tarvittaessa. Siinäpä se.
Valmentajalla on oltava työkalupakkia eli ymmärrystä eri tavoista, jotka voisivat toimia. Niille on oltava avoimuutta. Ei kannata jumittua mihinkään.
Jos joku treenimetodi (jonka “pitäisi toimia”) ei tuo tuloksia ➡️ vaihtoon.
Jos joku erikoisempi juttu vaikuttaa toimivan ➡️ antaa mennä.
Silti: “Stay with basics” (enimmäkseen) ja “get good at basics”. Eli tule ensin hyväksi perusjutuissa.
Treenaajilla voi olla valtavasti muuttujia, jotka vaikuttavat treenisuorituksiin. Ihmisten tilanteet elävät ja niin tulisi treeniohjelmienkin elää.
Yksilöllisiä asioita, jotka vaikuttavat treenaamiseen:
▪️ Stressi*
(*esim: treenaajan kissa karkasi, on taloushuolia, työstressiä, koiralla on syöpä, treenaaja syö kroonisesti liian vähän (=kropalle stressi), puoliso kiukkuaa jostain yms…)
▪️ Lihassolutyypit ja yksilöllinen palautumiskapasiteetti ➡️ eri tyyppien erilaiset vahvuudet ja heikkoudet (esim. kestävyystyyppi vs räjähtävyystyyppi)
▪️ Jokaisen oma yksilöllinen psykologia
▪️ Treenihistoria, loukkaantumishistoria
▪️ Stressi ja ahdistus vaikuttavat uneen ➡️ palautuminen heikkenee ➡️ treenien taso ja kehittyminen heikkenee
Vaikka kaksi eri tyyppiä vastaisi treeniärsykkeeseen samalla tavalla, voi adaptaatioissa olla eroja unesta, ravinnosta tai stressistä johtuen.
Treeniohjelmien tulisi joustaa hässäkkätilanteissa. Jos ei palaudu, ei kehity.
Treeneissä erikoisuuksia kannattaa kokeilla vasta sitten, kun huomaa, etteivät tyypillisesti toimivat perusjutut tuo toivottua tulosta.
Perusperiaatteet toimivat kaikilla.
Esimerkiksi voimaharjoittelussa nousujohteisuus toimii jokaisella, mutta miten sitä kannattaa toteuttaa riippuu paljon yksilöllisyydestä.
Rasvanpoltossa energiavaje toimii kaikilla (perusperiaate), mutta yksilöllisyyttä on aineenvaihdunnan sopeutuminen energiavajeeseen.
Toinen tyyppi joutuu tiputtamaan energiamääriä alemmaksi kuin toinen polttaakseen rasvaa. Ja päinvastoin: toinen joutuu/pääsee syömään enemmän kehittyäkseen lihasmassan tai suorituskyvyn suhteen. Toisen kroppa on luonnostaan vähärasvainen ja toisen kroppa pelittää paljon paremmin hieman isommalla rasvaprosentilla.
Esimerkiksi tällä hetkellä rasvanpolttovalmennuksessa on kaksi suunnilleen samankokoista ja -ikäistä tyyppiä. Toinen syö noin 2800kcal ja toinen joutuu syömään vain 2100kcal, jotta rasva palaa toivottua tahtia. Iso ero metabolian tasoissa.
Yksilöllisyydestä johtuen kannattaa olla hieman varovainen toisten treenajien neuvojen suhteen. Niille kannattaa olla avoin, mutta samalla kannattaa ymmärtää, että sama ei toimi kaikille.
Yksilöllisyydestä(kin) johtuen valmentajalla ja treenaajalla olisi hyvä olla avoin keskustelusuhde, jotta valmentaja voi reagoida siihen, mitä treenaajalle kuuluu.
Hyvälle tasolle on monta reittiä. Ja huipulle tietysti myös.
