Valmennusasiakas poltteli onnistuneesti rasvaa.
Paino putosi yli 20 kiloa ja hyvällä syyllä voimme uskotella, että leijonanosa siitä on rasvaa.
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, mutta silti sanoilla pitää monta asiaa oikaista:
Joku saattaa miettiä, että missä ajassa kuvien muutos tapahtui. Ehkä se on väärä kysymys. Onko väliä, jos muutos on kuvan kaltainen?
(Kerrottakoon, että lähes vuosi meni tähän painon pudotessa keskimäärin -400 grammaa viikossa. Se on oivallinen pudotustahti. Kärsivällisyyslaji)
“Mitkä fiilikset jäi rasvanpolttomatkasta?”
Painonpudotusei ole nopeuskilpailu. Painonpudotuksessa optiminopeus on eri kuin maksiminopeus.
Painonpudotusmetodien kannattaa olla sellaiset, jotta niitä jaksaa noudattaa.
Sen sijaan, että kysyisi “paljon painoa tippui?” ja “kauan kesti?” parempia kysymyksiä olisivat:
“Mikä oli painonpudotustahti?”
“Mitkä olivat rasvanpolttokeinot?”
“Mikä oli treenaajan oma fiilis ja jaksamisen taso?”
“Onko saavutettua kuntoa miten helppo ylläpitää?”
“Ollaanko pysytty ehjänä?”
“Miten treenattiin?”
Päätimme jo hyvissä ajoin, että pistämme rasvanpolttohommat pakettiin, kun energiavajeen ikävät puolet ovat selvästi havaittavissa ja vaikuttavat arkeen (ajattelutyöhön, perusvireeseen).
Seuraavaksi käännös lihasmassaa kehittävään suuntaan. Eli enemmän syömistä ja painoa tulee siinä sivussa hieman lisää. Treenaamisen ei välttämättä tarvitse muuttua ollenkaan. Joskin suurempi energiamäärä mahdollistaa palautumisen paremmin isommasta treenimäärästä. Mutta tarvitseeko treenimäärää lisätä, jos jo kehittyy?
Ihmisillä on muutenkin yleensä rajallinen aika käytettävissä treenaamiseen viikossa. Hyvin vähälläkin voi kehittyä. Se on monta kertaa todettu käytännössä.
Valmennustyössäni pyrin liukumaan koko ajan siihen suuntaan, että tehtäisiin vain tarpeellinen. Tärkeää on joka tapauksessa, että treenitekeminen on systemaattisesti jotakin kohti, kun tuloksia halajaa.
Kuvan treenaaja teki maltillisesti kolme treeniä viikossa ja 2-4 sarjaa/ lihasryhmä/ treeni. Ei siis mitenkään ylettömästi.
Erikoisena huomiona, että treenitulokset paranivat viikosta toiseen energiavajeesta huolimatta. Hyväksi havaitut treeniliikkeet pysyivät enimmäkseen samoina koko matkan ajan. Pientä kierrätystä toki oli mukana.
Kehonkoostumuksen muokkauksessa treeniliikkeitä ei kannata ihan noin vain vaihdella, koska muuten jää todellinen kehitys herkästi puolitiehen. Panosta ensisijaisesti hyvien liikkeiden valintaan.
Olen tavallisesti taipuvainen ajattelemaan, että kannattaa tehdä vähemmän, mutta paremmin. Se on lähtökohta ja siitä on helppoa tarvittaessa lisätä määrää. Ajattelen, että jotkut joskus joutuvat määrällä korvaamaan treenitekemisen heikkoa laatua, jotta saataisiin kehitystä. Se on huonompi diili.
Yhdessä pallotellaan, jaan suuntaviivoja ja paljon on treenaajan omissa käsissä. Yhteispelillä onnistumisen todennäköisyys kasvaa.
Meillä ei ollut mitään varsinaista noudatettavaa “ruokavaliota”. Treenaaja tykkäsi seurata syömisiään kalorilaskurilla ja minä annoin kalori- sekä makrohaarukat joihin tähdätä.
Seurannan perusteella jouduimme muutaman kerran tiputtamaan kalorimääriä, sillä kevyempi kroppa kulutti vähemmän energiaa. Syömisten sekaan voi ja saa silloin tällöin kaikenlaista mahtua. Minä en koutsina voi päättää, mitä kenenkin tulisi syödä. Ainoastaan hyvä, ettei touhu ole mustavalkoista ja rajoittunutta. Kieltolistat ja “syömissäännöt” eivät sovi kuvioon.
Jokainen voi onnistua rasvanpolttohommissa.
-Mikko
[Jos valmennus voisi kiinnostaa, niin utele viestillä!]
(Liikuntaedut käyvät maksuvälineinä)
